Puunhoitaja rakentaa vaikka kivisydämen

Kovetin sydämeni ja kaadatin pihastani ison kuusen. Selitin itselleni, että se oli aurinkoni edessä - ja siksi siis tarpeen poistaa. Olen potenut asiasta huonoa omaatuntoa. Luinhan juuri kuinka havupuut ovat tärkeitä ilman hiilidioksidin kannalta ja että niitä pitää kasvattaa enemmän...

Ilmoittauduin siis puun- ja maisemanhoidon kurssille Labbyn kartanoon. Vähän niinkuin sovitukseksi. Viikonlopun mittainen kurssi pidettiin Loviisan kupeessa, Isnäsissä vanhassa kartanopuutarhamiljöössä. Tällaiselle keski-suomalaiselle oli elämys viettää päivät saarnien, lehmusten, tammien, omenapuiden, japaninhappomarjojen, tuomipihlajien... ja monen muun vehreyteen ja elämään keskittyen. 

Labbyssa on pidetty vastaavia kursseja jo yli 20 kesänä. Tuona aikana on elvytetty monia vanhoja puita. Monenkaan puun elämässä 20 vuotta ei ole kovinkaan pitkä aika. Omenapuu elää hyvinkin satavuotiaaksi, saarni on siinä ajassa saavuttanut vasta täyden pituutensa. Tämän jutun pääkuvana onkin komea, parhaassa iässä komeileva saarni Labbyssa.

Puunhoitokurssi koukuttaa. Moni kurssilainen oli ollut joskus aiemminkin mukana. Se on kuulemma ihan tavallista. Muutaman päivän aikana hoidettaviin puihin muodostuu suhde ja sitä haluaa tietää, mitä niille kuuluu myöhemmin. Selvisikö istutettu luumupuu talvesta? Alkoiko oikukas omenapuu muodostaa latvusta? Entä se puoleksi kuivettunut saarni, auttoikohan juurihoito? 

Halusin oppia leikkaamaan omenapuita. Aihe on kauhistuttanut minua - mitä jos teenkin ihan väärin! Ahkera puutarhakirjojen selailu ei ole saanut minua ymmärtämään miten homma hoituu parhaiten ja milloin. Kurssin vetäjä,  puutarhuri Jussi Ingervo, löikin minut ällikällä. 

1. Leikkaa kesällä, juhannuksen jälkeen, kun on voimakkain kasvukausi meneillään!
   Perustelut: Silloin puun omat suojamekanismit ovat myös aktiivisimmillaan. Oksan katkaiseminen tekee aina puuhun vaurion - jota ei pidä sivellä millään tökötillä, vaan pitää huolehtia että puu itse voi parantaa haavansa ja estää lahottajien pesiytymisen runkoon.
2. Puulle annetaan ohjeita leikkaamalla. Hienovaraisilla tai hiukan ronskimmillakin vihjeillä voidaan kertoa puulle mitä sen seuraavaksi kannattaisi tehdä. Muodostaa kukkakannuksia (esim. säleikköomenapuuta leikattaessa)! Laajentaa latvaosaa - tai vaihtaa suuntaa...
   Puu näyttää kyllä lahjomattomasti mitä me oikein käskimme sen tehdä - joskus sitä saattaa houkutella ryöpyn juurivesoja esiin...
3. Nips ja naps! Sekatöörit kouraan ja leikkaamaan. Jussin suvereeni suhtautuminen rentoutti sen verran, että hampaat eivät kalisseet joka napsaisulla. Ilmavuutta! Pois vaan ristikkäiset, sisäänpäin pääntyneet oksat ja kilpalatvat! Liian jyrkät oksakulmat pois... (sen pystyi tekemään myös 'bondagella') Reippaasti - mutta ei liikaa. Tämmöistä ohjetta koitan pitää mielessä omassa puutarhassani.

Puutarhuri Jussi Ingervo selventää oikeata oksansahauskulmaa.

Omenapuu-bondage.
Liian jyrkässä kulmassa runkoon nähden
kasvavia oksavesoja taivutetaan naruilla alaspäin.
Viimeistään ensi kesänä narut voidaan poistaa.

Puun sitoja työssään.
Hiukan kuorihoitoa samalla kiipeilyreissulla.
kuva: Sari Aarnipuu

Itsekseen kartanon kylkeen kylväytynyt villiomenapuu,
jota on alettu edelliskesänä leikata säleikköomenapuuksi.
Leikkaaminen meneillään.
Kuva: Karoliina Ingervo

Puu leikkauksen jälkeen.
Ei muuten ole hätäilijän hommaa tämmöinen...
siis kasvun odottaminen.
Kuva: Sari Aarnipuu

Toinen kiinnostava projekti jota seurasin innolla oli vanhan saarnin juurihoito. Pari 'kuristajajuurta' löytyi. Puun juurenniska kaivettiin ja jätettiin esille. Ympärille alettiin kasata 'ravintoympyrää' heinästä, rikkakasveista ym., joka antaa helppoa ravintoa juurille. Miten puu tähän reagoi... nähdään ensi kesänä.

Saarnin juurihoito.
Kuva: Sari Aarnipuu.

Ja nyt siihen kivisydämeen!

Hedelmäpuun istutus onkin isompi juttu kuin olin ajatellut. Tai sen voisi tehdä huolellisemmin ja perusteellisemmin... Kurssilla istutettiin luumupuu kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Ja sääntöjä olikin useampi kuin yksi. Tunnustan heti - en osallistunut kaivuuoperaatioon - mutta pikkutraktorilla sain ajaa!
Istutuskuopan pohjalle rakennettavan kivisydämen idea on tehdä maan sisälle ilmatila - sillä: mitä juuret eniten tarvitsevat maasta? Ilmaa! (Tämä oli minulle uutinen).

Ensin kaivettiin kuution kokoinen kuoppa.
Maalajit eroteltiin omiin kasoihinsa.

Kertyneistä kivistä rakennettiin pohjalle
kivisydän, jonka sisälle jäi ilmatila.

Sitten palautettiin maalajit paikoilleen
samassa järjestyksessä, mutta hiukan paranneltuina.
Lisää tuotiin vain kuorma soraa sinne kivien päälle
 ja toinen kuorma kompostimultaa
lähemmäs pintaa.

Hietamaata ja kompostimultaa - vuoro lapioin.
Istutuskumpu vaan kohoaa, ja taimi on vielä potissa!

Tukipuut paikoilleen,
taimelle kuoppa keskelle istutuskumpua ja
varsinainen istutus hoituu hetkessä.

Oikeaoppinen sidonta tukee, muttei kiristä.
Parikymmentä litraa vettä perään!

Nyt on kumpu korkea.
Vielä tähän kylvetään
syväjuurista typensitojaa
 - siis puna-apilaa tai valkomesikkää.

Mikähän tilanne on ensi kesänä?

...pitää ehkä lähteä katsomaan...

Kurssin tapahtumasivulta facebookista löytyy lisää kuvia kurssista ja miljööstä: Puun- ja maisemanhoidon kurssi Labbyn kartanossa 2017.

Omenapuunhoidosta on selkeä artikkeli myös täällä  (suomela.fi) - vaikka kesäleikkauksista siellä ei puhuta mitään...